|
Rammstein, Frankfurt 26.-30.5 2001
Kavipa niin etta Matti kysyi Poltsilta eraana iltana notta lahdetaanko Saksaan katsomaan Rammstein'ia. Mökä oli jarjestamassa matkaa Saksanmaalle Rammstein-keikalle. Ja mika keikka tasta kehkeytyikaan :-)
Katsotaas, ennenkuin paastiin edes lentokoneeseen niin Timo teki
ensimmaiset. Itse lento oli melko rauhallinen, luksusta lentaa vajaasti buukatulla lennolla, jonka Timo kaytti hyvakseen, mies kun oli sijoitettu yksin 3 paikan penkkiriville. Eikun potkolle vaan, pojasta ei nakynyt kuin hiustupsu joka torrotti penkkirivin paadysta. Lievan sekoilun jalkeen Frankfurtin lentokentalla (naytti vaiheessa silta etta pojat aikoivat kavella keskustaan ;-) paastiin vihdoin Frankfurt'in rautatieasemalle jossa alkoikin hirvea arpominen mista hotelli. Loppujen lopuksi valittiin aseman lahella oleva King George Hotel joka oli vilkkaasti liikennoidyn Taunusstrasse'n ja Moselstrasse'n risteyksessa. Err... joo, ensin luulin etta hotellin natiseviin portaisiin etsatut palomerkit olivat toisen maailmansodan pommituksen jaljilta (merkit lisaantyivat kerros kerrokselta), mutta tarkempi havainto oli etta kartsamerkit olikin tuottanut ymparistossa runsaasti esiintyva nistipopulaatio (voi rehellisesti sanoa etta naki sata-nistia).
Kuultu kulmabaarissa hotellin ulkopuolella: Koska olimme saapuneet nelja paivaa ennen itse keikkaa niin meilla oli hyva aika tutustua paikalliseen yoelamaan (halusimme tai ei). Timo olikin etukateen loytanyt oikeamielisen paikan, Speak-Easy, ja niin lahdettiin heti ensimmaisena iltana katsastamaan paikkaa. Matkan varrella kaytiin sitten muutamalla oluella (suosittelen ettei tilaa pelkka bissea vaan maarittelee tarkemmin, saa yleensa parempaa, enemman ja halvemmalla ;-). Eniwei, alkoi aurinko jo laskeutua kun vihdoin paastiin mestoille, ja ei kestanyt kauan kun paikka uudelleennimettiin paikalliseksi Masseksi. Lyhyesti kuvattuna loistava paikka. Strongbow maksoi 15:- pullo, biisipyynnoista soitettiin koko levy samaan menoon ja tekivat tiukkaa TTKT'ta (tuoppi oli 0.4l). Ainoa miinus oli etteivat tietaneet valkovenalaisista mitaan, mutta sekin korjattiin viemalla seka maitoa etta kahlua'a. Muutaman paivan elbailun jalkeen olikin osa porukasta valmiita tekemaan jotain muuta kuin vain tankkaamaan, joten Mikko, Tomi Vesa ja Poltsi ottivat ja vuokrasivat Mersun ja lahtivat ajamaan Marburg'ia kohti Tomi ratissa. Marburg on toisin kuin Frankfurt ylipasto-kaupunki joten se oli saastynyt pommituksilta ja suurin osa taloista on vanhaa perua (osa keskiajalta). Huippusiisti paikka. Porukka kavi lopuksi kiertamassa kaupungin keskella nousevan kukkulan paalla olevaa linnaa (joka ikava kylla oli suljettu). Keikkapaiva lahestyi ja kaupungilla nakyi outoja ihmisryhmia jotka harhaili ympari ilmiselvasti kadoksissa. syykin selvisi siina vaiheessa kun yritettiin ottaa taksia Festhallen'iin, kyseessa oli jonkinsorttinen citymaraton jonka vuoksi suurin osa kaduista suljettu eika esmes autolla paassyt lahellekaan keikkapaikkaa #¤&"¤&%¤%/%¤/¤!%/¤%&!%&!#&%¤&%¤. No eikun kavellen ja pienen radionavigoinnin jalkeen saatiin posse kasaan. Kiesus etta hallissa oli kuumaa. Taman vuoksi parkkeerattiin porukka tankkauspisteen lahelle, varsinkin Tomi joka oli jostain syysta hankkinut itselleen vakavasta lonkkaviasta johtuvan tiukan takakenon (mies poistuikin sitten neljannen viisun jalkeen taksilla takaisin hotellihuoneeseen). Lampparina soittanut Clawfinger oli iloinen yllatys, ja kun illan paa-esiintyja nousi lavalle niin tiesi heti etta tama kaikki kannatti. Metronomin lailla soiva germaanihevi hoystettyna tulisilla erikoistehosteilla seka ajastetuilla rajahdyksilla piti huolen etta porukka pysyi fiiliksessa lapi koko keikan. Orr!
|